Milloin muutatte?

Tämän kysymyksen olemme viime aikoina kuulleet enemmän kuin pari kertaa... Eikä ihme, sillä olimme jutelleet, että jouluksi viimeistään muutetaan uuteen kotiin. No joulu tuli ja meni. Joulu kuin joulu. Tuleehan se joulu tänäkin vuonna... Kiva, että ystävät ovat elämästämme ja projektistamme kiinnostuneita. Välillä kyselytulva on kuitenkin ahdistanut siksi, että hitaus harmittaa itseäkin. Toisaalta mieluummin rauhassa ja hyvää jälkeä kuin hätiköiden huonoa! Projektimme aikana on pari kourallista ystäviämme ehtinyt laittaa asuntonsa myyntiin ja asettua jo uuteenkin kotiin. Ja me yhä rempataan. Hitaasti mutta varmasti. Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Ja koska asiat ovat edenneet hitaasti, niin jotenkin jäi tämän bloginkin kirjoittelu. Eipä sillä, on tässä pikkulapsiarjessa ihan riittämiin muutakin puuhaa kuin tilannepäivitykset. Tässä nyt kuitenkin pieni pintaraapaisu.

Suurin yksittäinen hidastava tekijä oli heti projektin alussa rakenteiden purkutyöt, jotka osoittautuivat pari kuukautta arvioitua hitaammaksi. Tämä tuli täytenä yllätyksenä kaikille. Talossa oli käytetty jotain extrapitkiä nauloja, joita piti nakutella yksittäin pois ja moottorisahalla ei juuri tehnyt mitään, ellei halunnut vaihtaa terää viiden minuutin välein.

Jo vuosi sitten suunnittelemaamme keittiötä ehti viilata matkan varrella usempaan kertaan. Viimeisin veivaus tehtiin vielä hetki ennen sen tilausta, sillä huomasin kantavan pilarin olevan 10 cm eri kohdassa kuin piirustuksissa ja se muutti suunnitelmia yllättävän suuresti. Lopulta kuitenkin hyvään suuntaan. Keittiökalusteet saapuivat marraskuussa, samoin osa kodinkoneista. Millään näistä ei tosin olisi ollut vieläkään kiire... Siellä ne nyt keräävät pölyä kuin sahara hiekkaa. Gigantin kanssa saatiin vääntää jääkaapista ihan tosissaan, kun se ei saapunut ajallaan ja seuraavassa hetkessä olikin valtavat betonisäkit edessä niin, ettei jääkaappia enää mahduttu kuljettamaan sisälle. Neljä yötä ulkona pakkasessa seistyä se vietiin niin ikään vaiherikkaiden vaiheiden jälkeen varastolle odottamaan uutta toimitusta. Hyvä, että vietiin sillä, värikin on mennyt tässä välissä vaihtoon... Epähuomiossa en ollut huomannut, että seinän harmaa ja jääkapin harmaa riitelivät keskenään. Niinpä jääkaappi vaihtui valkoiseksi. 

Arkkitehti-insinöörimme on hauska iäkäs tsekkiläissyntyinen heppu, joka auttaa muutamia kertoja viikossa rakennuksella huvikseen. Mieluummin tulee kuulemma rakennukselle kuin on vaimonsa kanssa kotona. Brittiläinen rakennusmies on puolestaan supertarkka. Hyvä tietenkin niin. Me saadaan välillä käydä siivoomassa näkyvimpiä roskia. Rakennusmiehen poika on muutaman kerran viikossa oppisopimuksella rakennuksella töissä. 

Rakennusmiehemme rakennustelineet kaatuivat syksyllä kuin korttipino alas, mutta luojan kiitos vahinkoa ei syntynyt, korkeintaan henkisiä. Vähän isompaa osumaa ovat saaneet myös kyynärpää ja ranne, mutta parin päivän huililla ollaan säästytty. Onneksi. Pahin pelko olisi, että raksaäijälle sattuisi jotain ja hommat menisi pitkäksi aikaa jäihin tai pitäisi etsiä uudet tekijät. Onneksi hänellä sentään on kunnon vakuutukset tällaisia varten. Remppamies on pitänyt lomaa vain puolitoista viikkoa ja joitain yksittäisiä päiviä. Kyllä loman tarve oli jo havaittavissa ja sen jälkeen työtahti oli taas aivan toinen.

Lattialämmitysverkosto on nyt rakennettu, vesi- ja viemäriputket sekä sähköt vedetty. Seinät ja katto on suurimmaksi osaksi levytetty. Seuraavaksi meidän pitäisi tilata rappuset ja pintamateriaalit. Pintatyöt sekä kuistin rakennus häämöttävät vihdoin näköpiirissä. Kuistin perustukset on jo tehty. Itse kuisti nousee kuulemma nopeasti, mutta tiedä sitä. Hitaalta kaikki itsestä tuntuu...

Viimeaikoina olisi tehnyt mieli laittaa monet pintamateriaalit vaihtoon. Kun aikaa kuluu, niin mieli ehtii jo muuttua. Onneksi paljoakaan ei ole vielä tilattu niin vaihtoja voi siltä osin huoletta hoitaa. Suurin murheenkryyni on ollut kylpyhuone: Ensin sieltä vietiin senttejä muiden tilojen hyväksi. Se johti siihen, että kalusteiden paikat ja mitat menivät uuteen uskoon. Sitten ei olevinaan meinannut löytyä millään seiniin sopivaa lattialaattaa. Annoin periksi kalustevalinnoissa Jannelle ja tehtiin homma helpoimman kautta: ostettiin valmis setti, vaikka olin itse suunnitellut hienon ja persoonallisen, mutta työlään. Seuraavaksi osoittautui järkevämmäksi kääntää seinälaatta ympäri pystysuunnasta vaakaan, joka johti uusiin suunnittelutöihin mm. yhden hyllyn vuoksi. Rakentaja ei suostunut tekemään muutamaa yksityiskohtaa, joita olin suunnitellut (ihan järkiperusteisia juttuja, joita esim. takuu ei olisi kattanut). Lopulta laitoin kaikki laatat vaihtoon tai vain koristelaatta, jonka ympärille olin sisustuksen alun perin suunnitellut, sai jäädä. Tein lähes kaikessa kompromissin. Onneksi on vielä kolme kylpyhuonetta jäljellä... Toivottavasti niiden kanssa pääsen vähemmällä... En ymmärrä miten tämä asia oli niin vaikea ja työläs. Kylppäriin käytettyjä tytunteja en edes huvikseni viitsi laskea! Alan jo olla aika kurkkua myöden täynnä tätä.

Niin, monelle se tärkein. Koska se sitten valmistuu? Ei mitään tietoa. Sen kun itsekin tietäisi... Syksy vaihtui jouluksi ja joulu talveksi. Ajattelin jossain vaiheessa kevättalvea, mutta nyt mietin jo ensi kesää. Ja tuleehan tosiaan se ensi joulukin. Vaikka päästään joskus muuttamaan valmiiseen keskikerrokseen, jatkuu työt kellarissa ja yläkerrassa. Sieltä sitten onkin hyvä siirtyä pihasaunaan. Remontti = Elämäntapa. Näin se taitaa nyt mennä seuraavat x vuotta... Vaikka juuri tätä emme toivoneet. Onneksi äidillä, jonka asunnossa nyt asumme, on kaikki hyvin ja hän jaksaa ihailtavasti myös odottaa! Kiitos äiti <3