sunnuntai 14. elokuuta 2016

Edelleen yksi ulkoseinä puuttuu...

Pitkästä aikaa kuulumisia lapsuudenkodista. Ikkunat on nyt vaihdettu ja väliseiniä alettu rakentaa. Hommat ovat olleet senttimetrin, jopa millimetrin tarkkaa puuhaa. Jokainen sentti on yritetty optimoida esimerkiksi kodinhoitohuoneen osalta, jotta sinne saadaan kaikki tarvittava. Onneksi käytin viime vuonna paljon aikaa suunnitteluun ja omia tarpeita onkin voinut vain luetella pohtimisen sijaan. 





Lusikat on meinannut mennä kesän aikana vain kahdesti jakoon. Toisella kertaa kinattiin vanhoista pihakivistä ja toisella kertaa vanhoista ikkunoista. Mies hävittäisi kaiken ja minä haluaisin puolestani säästää ja esimerkiksi kunnostaa kasvihuonetta varten muutaman vanhan ikkunan. Ei me nyt oikeasti todellakaan näidenkään takia olla oltu ihan eron partaalla, mutta kina saatiin aikaan! Ilman osaavaa rakennusmiestä lusikat olisi varmaan jo jaettu. Hän on kyllä ollut löytö. Tai palataan asiaan parin vuoden päästä kun mahdolliset rakennusvirheet paljastuvat... Mutta yhteistyö hänen kanssaan on ollut helppoa, niin helppoa kun meikäläisen lukion englannin A-arvosanalla nyt vain voi olla englantia puhuvan miehen kanssa... Yleensä kun tuntuu, että jo miehen ja naisen näkemykset eroaa jonkin verran, niin meillä on lisänä ollut vielä kielimuurikin. Mutta tällä rakennusmiehellä on hyvin meidän näköiset mielipiteet ja toteutustavat. Lisäksi hän puhuu ymmärrettävää englantia ilman ihmeellistä aksenttia. Aivan perstuntumalla hänet viime syksynä valittiin, eikä olla kyllä kaduttu. 


Edelleen talosta puuttuu yksi päätyseinä. Se saadaan rakennettua valmiiksi vasta kun sähköyhtiö Caruna hoitaa sähköjen maakaapelointiin liittyviä asioita. Asiat, jotka eivät ole omissa käsissä, ovat hitaita! Itseasiassa perjantaina selvisi, ettei Caruna suostu kaivamaan tietä auki maakaapelille, joka heille kuuluisi, vaan vaatii meidät vetämään kaapelin tontin toiselta laidalta naapurin puolelta. Jotta ei riitauduttu asiassa, suostuttiin itse kaivamaan noin 7 metrin Carunan osuus noin 30 metrin kallioisen osuuden sijaan.

Keväällä purkutyö vei yli kuukauden arvioitua enemmän, mutta sen jälkeen yllätyksiä ei ole onneksi tullut. Tai yksi positiivinen kylläkin: rakennusmiehemme pojalle myönnettiin oppisopimusjakso taloprojektiimme, joten paikalla on yhdet lisäkädet kolmesti viikossa. Muutoin raksamiehemme hoitaa talossa aivan kaikki työt sähkö- ja putkitöitä myöden yksin, lukuunottamatta keittiön asennusta ja portaikon tekoa. Siksi homma on hidasta, mutta vaikuttaa laadukkaalta!



Tällä viikolla olemme tilanneet keittiön pikkuruisesta keittiöfirmasta, jonka taustoja tutkiessa meni keväällä yksi viikko... Yhtäkkiä tukkufirma pissi vähän niin kuin omiin muroihin arvostellessa firmaa, jota ei lainkaan tuntenut. Keittiöliike valittiin rakentajan tavoin näppituntumalla vähän sokkona. Toistaiseksi ollaan siihenkin enemmän kuin tyytyväisiä. Lisäksi olemme metsästäneet spottivaloja, selvitetty porrasvalmistajien tarjontaa ja päätetty pistorasioiden paikkoja. Väri-, valaistus- ja sisustusasioissa ollaan saatu hyvää palvelua Värisilmässä, sen sijaan K-raudassa ei saa palvelua, vaikka kuinka pyörisi siellä tuntitolkulla... 

Tähän viikonloppuun päättyvä kesäloma vierähti saunamökkiä ja roskakatosta pestessä ja maalatessa, sekä parin kuution verran kiviä siirrellen. Meistä ei kyllä millään olisi ollut koko projektin tekijöiksi pienten lasten kanssa. Pelkät palaverit rakentajan kanssa ovat välillä ajaneet lapset kunnon tappeluihin. Ja kyllä itselläkin olisi ollut pidemmän päälle pata jumissa! Sen sijaan että yritettäisiin auttaa jossain mitä ei osata ja mikä ei kiinnosta, parempi käyttää aika rahan hankkimiseen ja perheen kanssa laatuaikaan, ettei tämä projekti oikeasti pääty pahimpaan pelkoon! 


Meillä siis kaikki hyvin! Hitaasti mutta varmasti eteenpäin kohti syksyä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!